1 Nuorten lukivaikeudet

Tämä digitaalinen lukemisen ja kirjoittamisen arviointimenetelmä on kehitetty Niilo Mäki Instituutissa arvioimaan sekä lukemisen että kirjoittamisen taitoja. Se on seulontatesti, jonka tarkoituksena on seuloa suuremmasta opiskelijajoukosta ne opiskelijat, joiden luku- ja kirjoitustaito on jollakin taitoalueella puutteellinen. Se on tarkoitettu yli 15-vuotiaiden perusluku- ja kirjoitustaidon sekä luetun ymmärtämisen arviointiin. Seulontatestin tulokset muodostavat pohjan opiskelijoiden lukemisen ja kirjoittamisen taitojen, sekä tarvittaessa opiskelutaitojen tarkemmalle arvioinnille ja sen jälkeen toteutettavalle tuelle.

Luku- ja kirjoitustaidon hankkiminen vaatii monenlaisia osataitoja. Lukeminen vaatii kirjainten muuttamista äänteiksi ja äänteistä tavuiksi, tarkkaa ja sujuvaa tavujen yhdistelyä sanoiksi sekä sanojen, lauseiden ja tekstin ymmärtämistä lukemalla. Kirjoittaminen puolestaan vaatii kirjainmuotojen oppimista käsin kirjoittamalla tai näppäimistä, tarkkaa ja sujuvaa sanojen ja lauseiden muodostamisen taitoa sekä monenlaisten tekstien tuottamiskykyä. Osa kouluikäisistä oppii nämä taidot alakouluiässä, osalla taitojen oppimista tai sujuvoitumista haittaa lukemisen ja kirjoittamisen vaikeus, lukivaikeus (dysleksia), joka voi hankaloittaa oppimista ja opiskelua koko koulupolun ajan.

Lukivaikeus näyttäytyy epätarkkana ja sujumattomana sanatason lukemisena. Usein siihen liittyy myös oikeinkirjoittamisen vaikeuksia.  Suomalaisnuorten lukemisvaikeutta kuvaa ennen kaikkea lukemisen hitaus. Lukutaidon hitaus ilmenee etenkin semanttisesti merkityksettömien sanojen -sanoja, jotka eivät tarkoita mitään- lukemisessa jolloin sanojen ja tekstin merkitys tai lauseyhteys ei tue sanantunnistusta, vaan lukeminen perustuu puhtaasti fonologispohjaiseen eli äänne äänteeltä etenevään kokoavaan lukemiseen. Lukutaidon yhtenä ongelmana on vaikeus lukea kokonaisia sanoja ja käyttää lukemisessa hyödyksi yksittäisiä äänteitä suurempia ortografisia osia, kuten tavuja. Nuoret tekevät erityisesti merkityksettömien sanojen lukemisessa jonkin verran virheitä. Lukemisvirheet kasautuvat pääosin pitkiin sanoihin sekä sanoihin, joissa on harvinaisia, monikirjaimisia tavurakenteita, vierasperäisiä kirjaimia tai konsonanttiyhdistelmiä.

Ongelmat sanatason lukemisessa voivat vaikeuttaa myös luetun ymmärtämistä, mutta luetun ymmärtämisen vaikeuksia voi ilmetä myös teknisesti sujuvilla lukijoilla. Luetun ymmärtäminen on prosessi, jossa teksti ja sen sisältö, lukijan aiempi tietämys ja tavoitteet sekä lukuisat kognitiiviset ja metakognitiiviset toiminnot ja prosessit ovat vuorovaikutuksessa keskenään. Tähän tarvitaan sujuvan sanatason lukutaidon lisäksi riittävän laajaa sanavarastoa ja yleistietoa, jotta tilanteeseen sopivien ja lukemisen ymmärtämisen kannalta sopivien lukemisstrategioiden löytyminen on mahdollista.

Lukivaikeuksien tiedetään johtuvan usean taidon tai tekijän puutteesta ja näiden tekijöiden yhdistelmistä.  Tällaisia taitoja ovat nopean nimeämisen taidot, tietoisuus puheäänteistä sekä työmuisti. Lukemisessa nopeaa nimeämistä tarvitaan erityisesti kirjainten, tavujen, sanan osien ja kokonaisten sanojen nopeassa tunnistamisessa. Jos nimeäminen on hidasta, lukemisprosessi hidastuu.  Vaikeudet puheäänteiden havaitsemisessa ja erottelussa voivat puolestaan aiheuttaa vaikeuksia erottaa äänteitä ja tavuja sanoista sekä yhdistää sujuvasti äänteitä toisiinsa. Työmuistia tarvitaan lukiessa tiedon säilyttämiseen ja käsittelyyn.

Pitkittynyt lukivaikeus nuoruus- ja aikuisiässä voi aiheuttaa monenlaisia seuraamuksia, varsinkin jos oppimisympäristö ei ole palkitseva tai opetusmateriaalit tai opetusmenetelmät ovat opiskelijalle sopimattomia. Opiskelija voi tuntea turhautumista ja ahdistuneisuutta lukemista kohtaan, jolloin lukemista koulussa ja vapaa-aikana aletaan vältellä. Tämä puolestaan edelleen hidastaa taidon kehittymistä ja laajentumista. Pitkittynyt lukivaikeus voi näin johtaa yleistyneempiin kognitiivisiin esteisiin tai motivaation puutteisiin. Jos opiskelijan opiskelumotivaatio on heikko, on selvitettävä tekijät, jotka motivaatiota alentavat. On perehdyttävä myös siihen, miten nuoren opiskelumotivaatiota voidaan ylläpitää ja parantaa. Osalla lukivaikeus aiheuttaa monenlaisia opiskeluun liittyviä vaikeuksia: läksyjen lukemiseen tai kokeisiin valmistautumiseen menee huomattavan paljon aikaa, tunnilla opiskeltavan materiaalin lukemiseen tai tehtävien tekemiseen käytettävissä oleva aika ei riitä. Lukivaikeudet ja niihin mahdolliset muut päällekkäistyvät oppimisvaikeudet, kuten vieraan kielen oppimisen vaikeudet, tarkkaavaisuuden ja matematiikan ongelmat, ovat selvästi yhteydessä oppimisessa syntyvään negatiiviseen ja hankalasti katkaistavaan kierteeseen. Heikko motivaatio ja epäonnistumisten kasautuminen voivat olla syynä siihen, että oppijan kokemus itsestä oppijana on rakentunut negatiiviseksi ja siten myös koulumenestys on heikko. Onkin todettu, että tällaiset opiskeluun liittyvät vaikeudet paitsi heikentävät yhdeksännen luokan opintomenestystä, mutta vaikuttavat sekä suoraan että opintomenestyksen kautta siihen, että nuori toisen asteen opinnoissa hakeutuu todennäköisemmin ammatilliseen koulutukseen kuin lukioon.

Sukupuolittain tarkasteltuna poikien ja tyttöjen väliset erot tyttöjen eduksi lukutaidossa ja myös koulumenestyksessä ovat selkeät. Poikien lukivaikeuksien yhteys koulumenestykseen on havaittu olevan vahvempi kuin tytöillä, mikä tarkoittaa, että poikien koulunkäynnin ongelmat tulee ottaa huomioon tuessa.  Sukupuolella näyttää olevan yhteyttä myös lukemismotivaatioon, sillä pojilla motivaatioon liittyvät haasteet ovat tutkimuksen mukaan voimakkaampia kuin tytöillä. Opiskelumotivaation on todettu heikkenevän yläluokille mentäessä, mutta yhteys ei ole suoraviivainen. Usean oppimisvaikeuden esiintyessä päällekkäin niiden merkitys motivaation tasossa on selvästi todennettavissa ja vaikutus on vahvempi kuin jos nuorella olisi pelkästään yksi oppimisvaikeus.

Osa lukivaikeuksisista henkilöistä pystyy kompensoimaan vaikeutensa omilla vahvuuksillaan ja etenemään menestyksekkäästi työ- ja ammattiurallaan. Kouluaikana on tällöin rakennettu luottamusta itseen ja omiin kykyihin, opiskelija on saanut onnistumisen kokemuksia ja kokenut oppimisen iloa lukivaikeudesta huolimatta. Lukivaikeuksien kanssa ponnistelu voi kuitenkin lisätä opiskeluun liittyvää stressiä. Opettajien ja opiskelijoiden lämmin ja avoin vuorovaikutus mahdollistavat myös oikeanlaisen opiskelukuorman löytämisen.

Jotta tukitoimet voitaisiin kohdistaa oikein, on tärkeää arvioida lukivaikeuden ilmenemistä ja siihen liittyviä vaikeuksia oppilaan koulukäynnin eri vaiheissa. Lukivaikeuksien arviointiin tarkoitettu seulontatesti antaa hyvän kuvan lukemisen ja kirjoittamisen taidoista, mutta lukiopetuksen sisällöllistä suunnittelua varten tarvitaan myös yksilöllistä arviointia. Lukivaikeuksiin annettu tuki on parhaimmillaan intensiivistä, yksilöllisesti suunniteltua ja systemaattista lukiopetusta. Tiedetään, että riittävän pitkäkestoisella lukiopetuksella pystytään tukemaan lukioppilaiden opiskelua toisen asteen aikana, vaikka näiden oppilaiden koulupolku olisikin tavallista pidempi eli valmistuminen toiselta asteelta viivästyisi.

Lukivaikeuksisten opiskelijoiden tuen tulee olla monipuolista ja sisältää opiskelijoiden edellytyksiin ja oppimisympäristöön sopivia opetus- ja ohjausmenetelmiä. Myös erityisopettajan suora tuki lukutaidon sujuvoittamiseksi tai digitaaliset apuvälineet auttavat hidasta lukijaa saavuttamaan tehtävän asettamat tavoitteet. Sujuvuuden harjoittelu on tutkimuskatsausten mukaan tehokasta, kun harjaannutetaan samanaikaisesti sanastoa ja luetun ymmärtämisen strategioita. Tekstin ymmärtämisen avuksi onkin kehitetty ja kokeiltu erilaisia tekstin ymmärtämisen strategioita, jotka tuen tarpeessa olevien nuorten on tärkeä oppia ja niitä myös käytännössä harjoitella ymmärtämistä tehostamaan ja syventämään. Opetuksen eriyttäminen ja lisäajan antaminen ovat keskeisiä keinoja oppijoiden erilaisuuden huomioon ottamisessa. Opiskelijoiden oppimisen edistymistä on seurattava ja oppimista tulee tukea oppimisen arviointiin pohjautuvalla, tarpeen vaatiessa lisääntyvällä intensiteetillä.

Koulutuksen nivelvaiheen suunnittelu, oppilaitosten välinen tiedonsiirto ja koulutuksen alkuvaiheessa tehty lukivaikeuden arviointi ovat tärkeitä, jotta opiskelijoiden tuen tarve voidaan saada selville mahdollisimman varhaisessa vaiheessa. Näiden lisäksi esimerkiksi ohjauksen tehostaminen sekä yksilöllisten opintopolkujen suunnittelu ja käyttö tukevat lukivaikeuksisen opiskelijan opiskelua.

Lähteet