Alakoulun DigiLukiseulan tarkoituksena on auttaa tunnistamaan ne oppilaat, joilla on riski lukemisen ja kirjoittamisen vaikeuksiin tai joilla on puutteita peruslaskutaidon sujuvuudessa. Yksittäisen oppilaan tuloksia verrataan normiaineistoon, jotta voidaan päätellä keiden tulos jää tavanomaista heikommaksi. Ennen tulosten tulkintaa on kuitenkin tärkeää tiedostaa, ettei seulan tulos suoraan kerro oppimisvaikeudesta, vaan se on tulkittava suhteessa oppilaan muuhun suoriutumiseen ja arviointitilanteeseen.
Lisäksi on hyvä huomata, että lukeminen, kirjoittaminen ja laskusujuvuus ovat taitoja, jotka muodostavat jatkumon. Siksi heikon suoriutumisen määrittely on aina sopimuksenvaraista, ja eri arviointimenetelmät vaihtelevatkin sen suhteen, miten heikon suoriutumisen raja on määritelty. Alakoulun DigiLukiseulan jokaisessa tehtävässä raja on määritelty samalla tavoin, mutta se ei välttämättä ole suoraan vertailukelpoinen muihin arviointimenetelmiin. Tässä luvussa kerrotaan, millä tavoin riskin raja on määritelty Alakoulun DigiLukiseulassa ja miten seulan tuloksia voidaan tulkita kussakin tehtävässä.
5.1 Persentiilit ja pisterajat
Persentiilit. Alakoulun DigiLukiseulassa jokaisessa tehtävässä heikon suoriutumisen rajaksi on määritelty persentiili 15, joka tarkoittaa heikointa viittätoista prosenttia normiaineistosta. Oppilaat, joiden tulos jää heikoimpaan 15 prosenttiin ovat suoriutuneet tehtävästä heikommin kuin 85 prosenttia normitukseen osallistuneista saman koululuokan lapsista. Taulukoissa 5.1-5.6 on esitetty tehtävien pistemäärät luokiteltuna persentiileihin viiden persentiilin välein kullakin koululuokalla erikseen. Pistemäärät, jotka jäävät alle 15 persentiilin rajan, on korostettu. Nämä ovat niitä tuloksia, joita on hyvä tarkastella erikseen yksilöllisesti. Huomioithan, että lukusujuvuuden (Luksu) sekä yhteen- ja vähennyslaskusujuvuuden (Matsu) pistemäärät on laskettu vähentämällä virheelliset vastaukset oikein vastatuista.
Taulukko 5.1. 1. luokan tehtävien pistemäärät ja niiden jakautuminen persentiileihin
Taulukko 5.2. 2. luokan tehtävien pistemäärät ja niiden jakautuminen persentiileihin
Taulukko 5.3. 3. luokan tehtävien pistemäärät ja niiden jakautuminen persentiileihin
Taulukko 5.4. 4. luokan tehtävien pistemäärät ja niiden jakautuminen persentiileihin
Taulukko 5.5. 5. luokan tehtävien pistemäärät ja niiden jakautuminen persentiileihin
Taulukko 5.6. 6. luokan tehtävien pistemäärät ja niiden jakautuminen persentiileihin
5.2 Tehtävätulosten tarkastelu opettajan käyttöliittymässä
Yksittäisen oppilaan tehtävätuloksia pääsee tarkastelemaan Arvio-järjestelmässä opettajan käyttöliittymässä. Tulokset-osiossa oppilaan nimen perässä on värillisiä kuvioita, joista jokainen edustaa yhtä tehtävää. Kuvion väri kertoo tehtävässä suoriutumisen tasosta. Jos tehtävätulos vastaa persentiiliarvoa 15 tai jää sen alle, tehtävää kuvataan punaisella kolmiolla. Oppilaan suoritus tehtävässä kuuluu silloin siis heikoimman 15 prosentin joukkoon. Vihreä ympyrä puolestaan kertoo, että tehtävätulos on persentiiliarvon 15 yläpuolella. Oppilaan suoritus tehtävässä on silloin parhaimman 85 prosentin joukossa, mikä Alakoulun DigiLukiseulassa tulkitaan tyypilliseksi suoritukseksi.
Punaisten ja vihreiden kuvioiden avulla arvioija löytää mahdollisimman nopeasti oppilaat, joiden tuloksia on tarkasteltava lähemmin. Kun klikkaa kuviota tai yksittäisen tehtävän nimeä, näkee tarkemmat tiedot tehtävän tuloksista (vastattujen määrä, oikeiden vastausten määrä, tehtävään käytetty aika, tulos persentiilinä). Myös yksittäisiä vastauksia tehtävistä voi tarkastella. Tulosten tehtäväkohtaisesta tulkinnasta on kirjoitettu myöhemmin tässä luvussa.
Tuloksia tulkitessa on tärkeää huomioida erityisesti lähellä 15 persentiilin rajaa olevat tulokset. Joskus nimittäin yhdenkin pisteen muutos tehtävätuloksessa vaikuttaa siten, että oppilaan tulos voi kuulua joko 15 heikoimpaan persentiiliin, jolloin järjestelmä ilmoittaa siitä punaisella kolmiolla, tai vastaavasti persentiiliin 20, jolloin järjestelmä tulkitsee tuloksen tavanomaiseksi suoriutumiseksi (vihreä ympyrä). Näin ollen esimerkiksi neljännen luokan oppilaan pistemäärä 27 lukusujuvuuden tehtävässä (Luksu) johtaa varoitukseen heikosta suoriutumisesta. Jos sama oppilas on kuitenkin ehtinyt lukea oikein yhden virkkeen enemmän ja saanut 28 pistettä, järjestelmä tulkitsee suoriutumisen tavanomaiseksi ja merkitsee sen vihreällä ympyrällä. Jos taas oppilas on ehtinyt lukea 29 virkettä, mutta on vaikkapa vahingossa vastannut yhteen väärin, hänen pistemääränsä (28 oikein – 1 väärin = 27) jää huolen rajan alle ja järjestelmä ilmoittaa siitä punaisella kolmiolla.
Alakoulun DigiLukiseulan oppilastiedot säilytetään 48 kuukautta oppilastunnuksen luomisesta, joten käy tarvittaessa lataamassa tiedot talteen ennen tietojen poistumista. Arvio-järjestelmään on kehitetty erilaisia ominaisuuksia helpottamaan tietojen tulostusta ja tallentamista. Ohjeet tehtävätulosten lataamisen ja tulostamiseen löytyvät liitteestä Yleisohje testaustilanteeseen.
5.3 Tehtävien tulkinta
Lukusujuvuus (Luksu)
Tehtävässä saa yhden pisteen jokaisesta oikein ratkaistusta virkkeestä ja miinuspisteen jokaisesta väärin vastatusta virkkeestä. Jos oppilas tekee tehtävän arvailevalla strategialla ”klikkaillen eteenpäin” lukematta virkkeitä, hän saa noin puolet virkkeistä oikein ja puolet väärin. Tällainen tulos ei ole luotettava, eikä kuvaa oppilaan lukemisen sujuvuuden todellista tasoa. Järjestelmä laskee arvioinnissa käytettävän pistemäärän kaavalla oikein vastattujen virkkeiden määrä – virheellisesti vastattujen virkkeiden määrä, joka antaa luotettavamman pistemäärän kaikille vastaajille. Tulosten tarkastelussa onkin tärkeää kiinnittää huomiota pistemäärän lisäksi virheiden määrään sellaisilla oppilailla, joilla tulos on keskimääräistä heikompi.
Luksu-tehtävälle on tyypillistä, että oppilaat tekevät siinä vain vähän virheitä. Jos virheitä on vähän ja pistemäärä on vähäinen normiaineistoon verrattuna, tulos kertoo todennäköisesti heikosta teknisestä lukutaidosta. Oppilas on lukenut virkkeet tarkasti, mutta hitaasti.
Jos oppilas on sen sijaan suoriutunut tehtävästä nopeasti ja tehnyt paljon virheitä, tulos kertoo pikemmin lukustrategiasta kuin oppilaan lukusujuvuudesta. Arvaileva, hätäilevä eteneminen tehtävässä tuottaa runsaasti väärin ratkaistuja virkkeitä. Tällaisen strategian tunnistaa siitä, että oppilas on päässyt tehtävän loppuun ennen 2 minuutin aikarajaa (alle 120 sekuntia). Ensimmäisellä luokalla virheitä tulee keskimäärin 10%, luokilla 2 – 6 keskimäärin 5%. Jos virheitä on selvästi tätä enemmän, lukusujuvuutta on tärkeää arvioida yksilöllisesti luotettavan tuloksen saamiseksi. Tässä yhteydessä oppilasta on hyvä haastatella ja selvittää hätäilyn tai mahdollisen alisuoriutumisen taustalla olevia syitä. Tehtävässä heikosti menestymisen syynä voi olla myös se, että oppilas ei ole ymmärtänyt virkkeiden merkitystä kokonaan. Tähän voivat vaikuttaa kielitausta, puutteet sanavarastossa tai muut kielellisten taitojen heikkoudet.
Jos Luksun tulos on heikko, teknisen lukutaidon sujuvuus on kaikissa edellä kuvatuissa tilanteissa hyvä varmistaa kahden kesken ääneen lukemisen tehtävillä. Tällaisia tehtäviä ovat esimerkiksi toisen luokan oppilaille tarkoitetut LukiMat-palvelun yksilötehtävät tai AKI – Luku- ja kirjoitustaidon arviointimenetelmä alakoulun luokille 3−6 testistön yksilöllisen arvioinnin välineet. Yksilöllisen arvioinnin tarkoituksena on selvittää, mistä heikko suoriutuminen johtuu ja millaisia tukikeinoja oppija mahdollisesti tarvitsee.
Oikeinkirjoitus (Sanelutehtävät)
Sanelutehtävissä jokaisesta oikein kirjoitetusta sanasta saa yhden pisteen. Yhdyssanavirheistä tai yhdysviivan tarpeettomasta käytöstä ei vähennetä pistettä. Kirjaimet saavat olla isoja tai pieniä ja niitä saa olla samassa sanassa sekaisin. Esimerkiksi kirjoittamalla RIIPPu silta, riippu-silta tai RIIPPUSILTA oppilas saa pisteen. Opettaja voi tarkastella oppilaan tekemien virheiden laatua ja määrää opettajan käyttöliittymässä, jossa saa yksittäiset sanat näkyviin.
Koska oppilaat tekevät tehtävässä keskimäärin hyvin vähän virheitä, pienikin määrä virheitä saattaa vaikuttaa siihen, että tulos jää alle keskitason. Tulosta kannattaa tutkia erityisesti laadullisesti: millaisia virheitä oppija tekee? Onko niillä vaikutusta arkeen? Matala pistemäärä voi johtua siitä, että oppilaan tarkkaavuus ei ole kohdistunut tehtävään, hän on edennyt kiirehtien tai siitä, että oppilaalla on fonologisen prosessoinnin pulmia tavu- tai kirjain-äännevastaavuuden tasolla. Laadullisen tarkkailun avulla on hyvä pyrkiä erottamaan näppäilyvirheet oikeinkirjoituksen virheistä. Saneluihin on tarkoituksella valittu sanoja, jotka sisältävät haastavia äännerakenteita. Ennestään tutuissa sanoissa haastavakin rakenne voi mennä oikein. Jos jonkin rakenteen osaaminen vaikuttaa epävarmalta, voi arviointia jatkaa muilla vastaavan rakenteen sisältävillä sanoilla. Samalla on mahdollista havainnoida oppilaan kirjoittamisprosessia ja saada lisätietoa arviointityöhön ja oppilaalle annettavan tuen rakentamiseen.
Jos oppilas tekee virheitä sanatasolla, on tärkeää varmistaa, tunnistaako oppilas kaikki kirjaimet ja niiden edustamat äänteet ja osaako hän tavuttaa sanat oikein. On hyvä huomioida, että Alakoulun DigiLukiseulan sanelutehtävät arvioivat vain teknistä oikeinkirjoitustaitoa, eivätkä kaikki tuottavan kirjoittamisen pulmat tule näkyviin. Oppilaan itse tuottamasta pidemmästä tekstistä on hyvä tarkastella oikeinkirjoitusvirheiden lisäksi esimerkiksi lauserakenteiden hallintaa ja kirjallisen ilmaisun sujuvuutta.
Luetun ymmärtäminen (Täydennä tekstit)
Luetun ymmärtämisen tehtävässä jokaisesta oikeasta vastauksesta saa yhden pisteen. Tehtävässä ei aikarajasta huolimatta ole varsinaista aikapainetta. Lyhyiden tekstien ja riittävän työskentelyajan avulla on pyritty pienentämään lukemisen sujuvuuden vaikutusta suoritukseen. Silti joissain tapauksissa on mahdollista, että heikko suoriutuminen voi johtua myös siitä, ettei oppilas ole jaksanut tehdä tehtävää kunnolla, vaan on valinnut aukkoihin sattumanvaraisesti jonkin sanan päästäkseen tehtävässä nopeasti eteenpäin. Nopea ja virheellinen suoriutuminen saattaa viestiä arvaamisesta, jonka vuoksi luetun ymmärtämistä on hyvä arvioida vielä muilla tehtävillä. Vaikka lähes kaikki ehtivät tehdä tehtävän loppuun saakka, tulkinnassa kannattaa kiinnittää huomiota myös siihen, kuinka moneen kysymykseen lapsi on ehtinyt aikarajan sisällä vastata. Jos aika on loppunut kesken ja suurin osa vastauksista on oikein, luetun ymmärtämisen haasteena voi olla ensisijaisesti lukemisen hitaus.
Muita syitä heikkoon suoriutumiseen voivat olla heikko kielitaito, heikko tekninen lukutaito tai kapea sanavarasto, jotka selkeästi vaikeuttavat luetun ymmärtämistä. Näiden arvioimisessa oppilaan tuntemus on olennaisessa osassa. Luetun ymmärtämistä voi pyrkiä arvioimaan myös muilla luetun ymmärtämisen tehtävillä, mutta samat taustatekijät oletettavasti vaikuttavat suoritukseen niissäkin. Yksilölliseen arviointiin on valitettavasti tarjolla hyvin vähän välineitä (lähinnä YTTE). Arviointia onkin hyvä laajentaa laadulliseen, havainnointiin ja keskusteluun pohjautuvaan arviointiin, joka yhdistetään niihin tehtävätilanteisiin, joissa luetun ymmärtämisen taitoa vaaditaan. Myös AKI:n yksilölliseen arviointiin tarkoitetut luetun ymmärtämisen strategioiden seurannan välineet voivat antaa tärkeää lisätietoa oppilaan luetun ymmärtämisen taidoista.
Yhteen- ja vähennyslasku (Matsu)
Kummassakin tehtävässä saa yhden pisteen jokaisesta oikein ratkaistusta laskusta ja miinuspisteen jokaisesta väärin ratkaistusta laskusta. Jos oppilas tekee tehtävän arvailevalla strategialla ”klikkaillen eteenpäin”, hän ratkaisee noin puolet laskuista oikein ja puolet väärin. Tällainen tulos ei ole luotettava, eikä kuvaa oppilaan laskemisen sujuvuuden todellista tasoa. Järjestelmä laskee arvioinnissa käytettävän pistemäärän kaavalla oikein ratkaistujen laskujen määrä – väärin ratkaistujen laskujen määrä, joka antaa luotettavamman pistemäärän kaikille vastaajille. Tulosten tarkastelussa onkin tärkeää kiinnittää huomiota pistemäärän lisäksi virheiden määrään sellaisilla oppilailla, joilla tulos on keskimääräistä heikompi.
Matsu-tehtävälle on tyypillistä, että oppilaat tekevät siinä vain vähän virheitä. Jos oppilas saa tehtävässä vähäisen pistemäärän normiaineistoon verrattuna, tulos kertoo todennäköisesti työläydestä peruslaskutaidon sujuvuudessa. Tällöin oppilas on saattanut laskea laskut tarkasti, mutta hitaasti.
Jos oppilas on sen sijaan suoriutunut tehtävästä nopeasti ja tehnyt paljon (> 5) virheitä, tulos kertoo pikemmin suoriutumisstrategiasta kuin oppilaan laskusujuvuudesta. Arvaileva, hätäilevä eteneminen tehtävässä tuottaa runsaasti väärin ratkaistuja laskuja. Tällaisen strategian tunnistaa siitä, että oppilas on päässyt tehtävän loppuun ennen 2 minuutin aikarajaa (alle 120 sekuntia) tai ehtinyt tehdä lähes kaikki tehtävät. Jos virheitä on enemmän kuin viisi, laskutaitoa on tärkeää arvioida yksilöllisesti luotettavan tuloksen saamiseksi. Tässä yhteydessä oppilasta on hyvä haastatella ja selvittää hätäilyn tai mahdollisen alisuoriutumisen taustalla olevia syitä. Jos Matsun tulos on heikko, laskusujuvuutta sekä laajemmin matemaattisen osaamisen tasoa on kaikissa edellä kuvatuissa tilanteissa hyvä arvioida kahden kesken yksilöllisillä tehtävillä. Tällaisia ovat esimerkiksi Mavalka (esiopetus ja 1. luokka), Lukukäsitetesti (4−7-vuotiaat lapset), LukiMat-palvelun välineet (luokat 1–2), BANUCA (luokat 1–3) ja RMAT (luokat 3–6). Yksilöllisen arvioinnin tarkoituksena on selvittää, mistä heikko suoriutuminen johtuu ja millaisia tukikeinoja oppija mahdollisesti tarvitsee.
5.4 Tuen tarpeen tunnistaminen
Kuten edellä on kuvattu, Alakoulun DigiLukiseula on arviointivälineistö, joka auttaa tunnistamaan ne oppilaat, joilla on riski lukemisen ja kirjoittamisen vaikeuksiin tai joilla on puutteita peruslaskutaidon sujuvuudessa. Seulan ja sen muotokoodien avulla on helppoa havaita, jos oppilaan suoriutuminen jää heikoksi yhdessä tai useammassa arvioidussa taidossa. Näitä tuloksia on tärkeää arvioida tarkemmin yksilöllisesti. Jatkoselvittelyn tarve on sitä ilmeisempi mitä enemmän heikkoja suorituksia löytyy.
Tuen tarpeen tunnistamisessa oppilaantuntemus on olennaista sen arvioimiseksi, vastaako oppilaan suoriutuminen seulassa hänen suoriutumistaan arjessa. Jos oppilas ei ole entuudestaan tuttu, tietoa on hyvä kerätä hänen aikaisemmista vaiheistaan: onko huolta oppimisesta ollut aiemmin? Onko oppilas saanut tukitoimia ja jos on, niin millaisiin taitoihin?
Tulosta tulkitessa on hyvä huomioida myös tilannekohtaiset tekijät, jotka voivat vaikuttaa tehtäväsuoriutumiseen. Tällaisia ovat esimerkiksi oppilaan vireystila, motivaatio tehtävien tekemiseen, tarkkaavuus tai mahdolliset ulkoiset häiriötekijät. Onko tietokoneen käyttö oppilaalle tuttua? Toimiko tekniikka odotetusti? Alakoulun DigiLukiseulan tehtävät on rakennettu niin, että oppilaan on vaikeaa saada omaa tasoaan parempaa tulosta, mutta tavanomaista heikompi suoriutuminen on mahdollista edellä mainituista syistä johtuen.
Jos seulan ja arjen havaintojen perusteella herää huoli oppilaan oppimisesta, taitoja on tärkeää tarkastella vielä yksilöllisesti, jotta saadaan luotettavampi ja tarkempi kuva oppilaan osaamisesta ja vahvuuksista sekä taitopuutteista. Edellä on kuvattu, miten tehtäväkohtaisia tuloksia voidaan tarkastella tarkemmin Alakoulun DigiLukiseulassa ja millaisilla yksilöllisen arvioinnin välineillä taitoja voidaan arvioida tarkemmin. Yksilöllisen arvioinnin avulla saadaan tuntuma siitä, millaiset asiat oppilaan osaamiseen vaikuttavat, millaisia taitoja on tärkeää tukea, ja millaisia vahvuuksia oppilaalta löytyy. Arvioinnissa on hyvä huomioida myös se, millaisia tukitoimia on kokeiltu aiemmin, millaisia resursseja tukemiseen on oppimisympäristössä ja oppijan verkostossa ja mihin oppija itse on valmis ja kykenevä.
Jos tuen tarve tunnistetaan sekä seulan että yksilöllisen arvioinnin perusteella, on tärkeää suunnitella tukitoimet yksilöllisesti vastaamaan oppilaan taitoprofiilia. Tuki perustuu toisaalta niiden taitojen tukemiseen, jossa oppijalla on vaikeuksia ja toisaalta vahvuuksien hyödyntämiseen. Havaittuja vahvuuksia voidaan käyttää tuen suunnittelun apuna: jos oppilaan vahvuutena ovat esimerkiksi hyvät kuullun ymmärtämisen taidot, luetun ymmärtämisen haasteita voidaan kompensoida äänikirjoja hyödyntämällä.
Seuraavassa luvussa kuvataan lyhyesti, miten prosessi jatkuu tuen tarpeen tunnistamisen jälkeen ja millaisiin asioihin on hyvä kiinnittää huomiota palautteen antamisessa ja yksilöllisen tuen suunnittelussa.